Neljä kuukautta

Moikka moi!

Tosissaan ei oo tullu pitkään aikaan mitään kirjoteltua. Koulu viel paljon aikaa ja kun on kerrankin aikaa johonkin muuhun ei tää blogin kirjoittaminen ihan ykkösenä tuu. 

Kuitenkin, oon ollut tällä jo melkein neljä kuukautta ja nyt Alaskan kääntyessä talveen ei voi muuta tehdä kuin vain ympärillä olevaa luontoa. Sanoin kuvaamattoman upeeta!

Tässä nyt vähän kuvia ja juttuja lähiajoilta.

Ensimmäinen Amerikkalainen Halloween! Oltiin flagfootball joukkueen kanssa pelottelemassa hauted housessa. Oli ihan mielettomän hauskaa ja oon niin ilonen et sain mahollisuuden pelata näitten huippu tyyppien kans! Trick or treat iltana mentiin hostperheen kanssa ystäväperheelle halloween bileisiin ja käytiin myös pikaisella trick or treat kierroksella Ripleighin kanssa.

Kaksi viikkoa sitten koitti sitten se päivä mitä oltiin Ripleighin kanssa kauhulla odotettu (minä myös ilolla), nimittäin ensimmäinen muutto. Ihan hassultahan se tuntuu kun ei oo tuota höpsykkää aina kotona mun kanssa mutta tykkään kyllä uudesta perheestä tosi paljon.

Mun uudessa perheessä on siis kaksi veljeä ja sisko joka on kyllä collegessa. Veljet on 16 (Wesley) ja 15 (Eric). Haha mulla ei oo ikinä ollut veljiä mutta hyvin tullaan juttuun kuitenkin.

Jasmin (Sveitsi), Ripleigh, Prokop (Tsekki) ja Pato (Chile)

Oda, Norja

Nao(Japani),Mario(Sveitsi), Oda (Norja) ja Hibiki (Japani)

Lara& Lena, Saksa

Mario, Sveitsi

Tässä yllä osa niinstä kaikista uskomattomista vaihtareista joihin mulla on ollut mahdollisuus tutustua. Kaikista on tullut niin läheisiä niin lyhyessä ajassa.

Pitää kattoja jos vaikka seuraavaksi saisin aikaseksi tulla kirjoittamaan joulusta täällä. Enään viikko koulua jäljellä ja sitten on loma! Mun hostperhe on ihan hulluna jouluun ja täältä löytyykin pari joulukuusta.. Myös jouluvalot on kohdillaan:D Pitää ottaa kuvia niin voin sitten tänne laittaa.

-Ella

Vaihto-oppilaan elämää

Moikka moi!

Elämä vaihto-oppilaana ei aina ole mitään ruusuilla tanssimista. Silti huomaan olevani tosi onnellinen suurimman osan ajasta. Täällä sitä osaa nauttia niistä elämän pienistä hyvistä asioista. Olen muutenkin paljon positiivisempi yleisesti ottaen täällä. Tunteet kuitenkin menee ihan eessuntaassun, ylös ja alas. Vaikka joskus sitä on huonolla päällä, saa mut kuitenkin hymyilemään ihän jollakin pienellä sanalla tai teolla.
 Mulla ei oikein kirjoitus suoni nyt kyllä syki, joten taijan vain julkaista pari kuvaa viime päiviltä.

Viime viikonloppuna vietimme hostperheen kanssa päivän Anchoragessa. Oli aivan mahtavan hauska päivä!

Eilen katsomassa kauden viimeistä jalkapallo peliä koululla!

Piettin twinning day mun host siskon aka partner in crime kanssa<3

Janttura ja Måns tää on teille:D

Koitan taas seuraavalla kerralla kirjoitella enemmän. Suomen kielen kirjoittaminen ei vaan ole enään niin helppoa kuin ennen kauhulla odatan millaista se on tän vuoden jälkeen.

Nyt alan vihdoin valmistautua lähteä ulos tästä talosta, lähdetään norjalaisen vaihtrin Odan kanssa vaeltamaan!

-Ella

AK

Kun mä ekan kerran kerroin ihmisille lähteväni Alaskaan ihmiset kysy heti, miks sä sinne lähet? Eiks siel oo aina talvi, oli myös suosittu kysymys. Kuten saatattekin jo tietää mä en halunut oikeastaan tulla Jenkkeihin vaihtoon. Monet ei kuitenkaan saata ees tietää, että Alaska kuuluu Jenkkeihin. Kaikki tietää, että Alaska on olemassa, mutta missä se on? Millaista siellä on? Se onkin suurempi kysymys.

Kuten kartasta näkyy Suomi ja Alaska on samoilla leveyspiireillä. Ilmasto Alaskassa on siis hyvin samalainen kuin Suomessa. Kuitenkaan täällä meillä ei ole lämmittävää Golfvirtaa joten talvi alkaa jo lähestyä. Vuorilla on jo lunta mikä Alaskalaisten mukaan tarkoittaa lumen saapumista. Kuusi tuntia Pohjoiseen olevassa Fairbanksissa on jo lunta mikä kauhistuttaa minua. Nyt on syyskuu!

Tässä kuvassa näet perinteisesti esitetyn kartan USA:sta Lyödätkö kuvasta Alaskan? Totta, en lyödä minäkään, sillä tämä on karu todellisuus miten USAn kartat yleensä esitetään. Ilman Alaskaa ja Hawaiia. Toinen vaihtoehto on, että Alaska laitetaan pienellä alavasemmalle.

 Tämä kuva huijaa katsojaa kahdella tavalla. Ensinnäkin tästä saa kuvan että Alaska on saari manner Yhdysvaltojen länsipuolella kuten Hawaii. Tämä ei kuitenkaan ole tosi vaan Alaska on todellisuudessa Poihjoisessa Kanadan Territorioiden vieressä. Toiseksi Alaska kuvataan tässä suunnilleen Minnesotan kokosena. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Alaska on ylivoimaisesti suurin osavaltio. Välimatkat Alaskassa on ihan mielettömän suuret. Ja jos haluat lähteä johonkin toiseen kaupunkiin, lentokone on yleensä paras ratkaisu.

Alaskalaiset eivät välttämättä tunne itseään Yhdysvaltalaiseksi. He eivät välttämättä ole kaikkein isäimaallisimpia amerikkalaisia. Ulkomailla he kertovat olevansa kotoisin Alaskasta, ei Yhdysvalloista, sillä kun kerrot olevasi Alaskasta saat paljon ihmetystä ja mielenkiintoa osaksesi. Ihmiset saattavat suhtautua sinuun paremmin kuin kerrot olevasi Alaskasta. Tämän olen itsekkin kokenut sillä ennen lähtöä kerroin aina lähteväni Alaskaan milloin ihmiset olivat huomattavasti kiinnustuneempia kuin silloin kuin kerroin lähteväni Jenkeihin.

Alaskalaiset ovat yleiseti ottaen todella ylpeita alaskalaisuudestaan. En ole kuullut vielä yhtään huonoa sanaa Alaskasta, mutta Yhdysvalloista sitäkin enemmän. Todella yleistä on kysyä mitä ajattelen jostain, esimerkiksi Amerikkalaisesta koulujärjstemästä. Tuo on kysymys johon en mielelläni vastaisi, mutta kun nää huomaa sen ne vain sanoo, että joo meidänkin mielestä se on ihan täyttä kuraa. Yleisesti ottaen suurinta osaa ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa jos Alaska julistautuisi omaksi maaksi ja eroaisi Yhdysvalloista.

Alaskalaisten yleissivistys on yllättävän hyvä. Ennen vaihtoon lähtöä olin kuullut muilta vaihtareilta kuinka huono yleissivistyksen taso amerikkalaisilla nuorilla yleisesti ottaen on. Monet eivät tiedä missä on suomi ajattelevat sen olevan yksi USA:n osavaltioista yms. Täällä kaikki ketä olen tavannut tietävät vähintään suurinpiirtein missä Suomi on, he eivät oleta että asumme igluissa tai että meillä on aina talvi. Onhan nuo kuitenkin asioita jota hekin varmasti kuulevat Alaskasta.

Vielä on paljon opittavaa tästä "viimeisestä raja-alueesta", mutta ajattelin tulla myöhemmin, kun tiedän enemmän, ketomaan lisää Alaskasta, alaskalaisista ja näiden tavoista.

-Ella

First month

Heipä hei!
Kuusi viikkoa on tullut pyörittyä täällä Alaskassa! Siis mitä!?!!? Mihin tää aika oikeen menee? Hirveästi ei ole kerennyt vain koneella istua kun päivät menee koulussa ja harkoissa.

    Mun ensimmäinen hostperhe lentokentällä.        


Kolme viikkoa sitten vietimme hostperheen kanssa viikonlopun Homerissa 4 tunnin ajomatkan päässä. Yövyimme merenrannalla mökissä ja käytiin halibut kalastamassa. Halibut on valtavia kampelakaloja jotka maistuu tosi hyvältä! Niiden kalastaminen on rankkaa puuhaa sillä koukku lasketaan ihan pohjaan asti varmaan ainakin 15 metrin syvyyteen ja kun kala nappaa pitäisi se kelata sieltä ylös. Tossa kuvassa (toinen alla) näkyvä kala oli suunnillen metrin mittainen ja painoi yli 20 kiloa. Sain kuusi kalaa vaikka syksy ei ole parasta halibut aikaa (huom. muut perheestä sai vain enintään kolme per nuppi).

Kaksi viikkoa sitten meillä oli district 5010n fall orientation viikonloppu Willowssa. Oli mahtavaa nähdä kaikki muut districtin vaihtarit. Meillä on tosi hyvä porukka jo tultiin heti tosi läheisiksi. Asiat jota käytiin tona viikonloppuna oli vähän tylsiä sillä käytiin ne jo New Yorkissa läpi, mutta hauskaa oli!

Mitäs muuta on kerennyt tapahtua?

Homecoming tanssit ja spirit-viikko. En voi vaan kuvitella, että tollanen school spirit ois mahollista suomessa. Valta osa oppilaista oli pukeutunut joka päivä varsinkin perjantaina, class color dayna milloin jokainen luokka pukeutui omaan väriin. Me juniorit olimme vihreä.

Ammuin ekaa kertaa elämässäni aseella ja osuin heti ekalla laukauksella (ammuttiin limsatölkkejä :D). Täällä aseita saa niin helposti että jopa ruokakaupat myy aseita.

Koitan seuraavaksi kirjoittaa vähän aikaisemmin enkä pitää näin pitkää taukoa, katotaan miten onnistun!

-Ella

NYC

Moikka kaikille!

Kirjoitin tämän tekstin siis jo pari päivää sitten ja tämä on lähinnä tarkoitettu itselleni muistoksi mitä New Yorkissa tapahtui. Pitkä postaus siis luvassa joten kannattaa suosiolla skipata jos ei jaksa lukea turhanpäiväistä höpöttelyä:D.

Tällä hetkellä istun Minneapolisin lentokentällä odottamassa lentoa Alaskaan, Anchorigeen. Lento lähtee puolentoista tunnin päästä ja kestää viisi tuntia. Se tarkoittaa, että minulla on kuusi ja puoli tuntia aikaa panikoida yksin. Edellisen lennon lensin yhdessä Minnesotan osavaltioon menevän Neean kanssa. Se oli todella hyvä sillä juttua riitti eikä täten aikaa jäänyt niin paljoa jännittämiseen.

Palataan kuitenkin takaisin parin viime päivän tapahtumiin. Viimeiset kolme päivää vietin aivan mahtavassa vaihtari seurassa New Yorkissa. Vaikka emme ollet sielä kuin pari päivää kerkesimme tehdä vaikka ja mitä. 

Maanantai

Maanantaina lensimme New Yorkiin. Koko päivä oli todella väsyttävä ja rankka aikaeron ja lentämisen takia. Hotellille saavuttuamme meillä oli nopea info, minkä jälkeen olimme vapaita menemään minne halusimme. Kello oli jo aika aljon eikä meillä ollut hirveästi aikaa. Lähdimme ison tyttöporukan kanssa etsimään syötävää ja jonkin aikaa kierreltyämme ilman tulosta palasimme hotellin läheiseen Subwayhin syömään. Pitää tässä vaiheessa sanoa, että jo tässä vaiheessa kyllä huomasi, kuinka paljon suurempaa kaikki on Amerikassa. Subwyssa kun normaalisti ateriaan kuuluu yksi keksi ja normaalikokoinen juoma, täällä ateria sisältää kaksi keksiä sekä suuri juoma. Ruuan jälkeen menimme aika nopeasti nukkumaan.

Tiistai

Tiistai alkoi kivasti kun heräsin aikaeron takia kello neljä pirteänä kuin peipponen. Nukuttu oli siinä oli vajaat viisi tuntia.Jouduin sitten siinä odotella pari tuntia sillä aamupala alkoi vasta 6.30. Onneksi en ollut ainut jota aikaero vaivasi. Olimme Maijan kanssa virkeinä ja nälkäisinä paikalla heti 6.30 minkä jälkeen alkoi paikalle valua enemmänkin meidän porukkaa.

 Aamupalan jälkeen totesimme Maijan kanssa, että kello 9 alkavaan koulutukseen oli vielä aivan liian kauan aikaa jäljellä joten päätimme sitten fiksuina tyttöinä lähteä sateisen kelin takia ostamaan meille sateenvarjot läheiseen drugstoreen. Kastuimme kuitenkin jo matkalla kaupaan aivan läpimäriksi ja sateenvarjot saatuamme lähdimme vielä likomärkinä kävelemän vähän kaupungille. Koulutuksen jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja koska olimme syöneet jo niin aikaisin lähdimme taas etsimään ruokaa. 

Ruokaa saatuamme alkoi opastettu bussikierros ympäri Manhattania. Kävimme muunmuassa 9/11 muistomerkillä, Central Parkissa sekä paikalla mistä näki vapaudenpatsaalle. Koko kolmen päivän ajan kanssamme pysynyt opas kertoi meille kiinnostavia faktoja New Yorkista.

Otimme myös kuulemma joka vuotiset kuvat Atlantin rannalla Rotary takit päällä poseeraen.

Kierroksen jälkeen meidät jätettiin Times Squarille.Lähdimme Anninan, Oonan ja Mian kanssa ihmettelemään maisemia sekä syömään. Illan päätteeksi suuntasimme Lion King- Broadwayshowun. Olin jo edellisellä kerralla New Yorkissa ollessani nähnyt kyseisen musikaalin, mutta silti sitä vielä jaksoi ihmetellä miten upeasti koko musikaali oli tehnyt. Aikaisen herätyksen takia olin kuitenkin todella väsynyt joten hieman taisin nukahdella esityksen aikana. 

Keskiviikko

Keskiviikkona meillä oli kahteen asti vapaa-aikaa. Saimme kaikki liput Empire State Buildingiin, joten ainakin suurin osa taisi suunnata sinne. Empire State Buildingin jälkeen lähdimme Anninan ja Mian kanssa shoppailemaan ja siinä menikin sitten aika tiukalle, että kerkesimme kahdeksi takaisin hotellille.

 Koulutuksen jälkeen kävimme Maijan ja Veeran kanssa hieman tappamassa aikaa parissa kaupassa, minkä jälkeen laittauduimme valmiiksi limusiiniajelua ja illalista varten. Illallisemme oli korkealla the View ravintolassa mistä näki upeasti kaupunkia. Hotellillle tullessamme emme tyttöjen kanssa olleet vielä valmiita nukkumaan joten juttelimme puoleen yöhön asti minkä jälkeen oli pakko mennä huoneeseen pakkaamaan sekä suihkun kautta nukkumaan. 

 Torstai

Bussi lähti hotellilta puoli kuusi kohti JFK:tä. Minulla ja Neealla lähti lento vasta kello 11.25 joten joudumme yli tunnin odottamaan nälkäisinä ennen kuin pääsimme edes checkaamaan itsemme sisään. Onneksi meidän opas oli meitä auttamassa sillä hänen avullaan saimme vierekkäiset paikat koneeseen. Siintä se sitten lähti käyntiin vaihtovuoteni Alaskassa!