Going great

Moikka!

Mun oli tarkotus jo heti New Yorkin jälkeen tulla tänne kertomaan nykin tapahtumista, mutta kuten näkyy en ole vielä jaksanut. Täällä toisella puolella maailmaa sujuu kuitenkin tosi hyvin ja halusin nyt tulla ensin kertomaan ekoista päivistäni täällä.

 Ensimmäiset näkymät mun uudesta kotipaikasta. Tossa kohtaa tuli mietittyä minne ihmeen paikkaan sitä oikein on tulossa.

Torstaina mun lento laskeutui Anchoragen kansainväliselle lentökentälle kello kuusi p.m. Tässä vaiheessa oli ihan tajuttoman väsynyt. Mun takana oleva poika potki mun tuolia koko lennon ajan, sekä myös mun vieressä istui pieniä lapsia. Lentokoneesta ulos päästyäni, todellisuus tai väsymys iski minuun todenteolla. Olin koko lennon ollut väsymyksestä huolimatta todella hyvällä tuulella. Nyt minun kuitenkin piti niellä itkua ensi kerran perheeni ja klubini vastuuhenkilön tavatessani. Ilta meni ihan todella tuskaisesti. Olin aivan shokissa itku kurkussa. En saanut melkein koko iltana sanaa suustani ja vastaukseni kysymyksiin oli aina joko "yeah" tai "okey".

Rehellisesti sanottuna perjantai aamu ei alkanut sen paremmin. Fiilikset olivat vieläkin ihan samat. Olimme hostsiskoni Ripleighin kanssa kaksin kotona ja olin aivan pihalla kaikesta. Aamupalan jälkeen aloimme Ripin kanssa vain jutella niitä näitä ja olini helpottui huomattavasti. Puolen päivän jälkeen lähdimme Ripleighin ja hänen kaverinsa kanssa "hiking" (en tiedä mikä sen suomennos on XD) korkealle vuorille. Se oli mun eka kerta kun olin hiking ja täytyy sanoa, että se oli rankkaa. Oli kyllä sen arvoista kävellä sinne ylös. Maisemat olivat U-P-E-A-T. 

Jo takasin jyrkkää polkua pitkin tullessamme tiesin, että huonossa kunnossa olevat lihakseni tulevat olemaan niin kipeät seuraavana päivänä, ja niinhän siinä kävi. Itseasiassa ne ovat vieläkin kipeät XD. Vuorelta tultuamme lähdin seuraamaan hostsiskoni tennisharjoituksia. Minunkin on tarkoitus aloittaa joku urheilulaji, mutten osaa päätttää flag footballin ja tenniksen väliltä.

Lauantaina kävimme hostäidin ja -siskon kanssa shoppailemassa. Tänään taas lähdimme koko perheen voimin hiking (paitsi hostveljeni, hän on vain kotona käymässä ennen kuin koulu alkaa muttei häntä kyllä kovin ole näkynyt:D) Täällä nämä maisemat ovat vain jotain niin uskomatonta!

Lyhyesti sanottuna ekan päivän jälkeen täällä on mennyt tosi hyvin! Tää perhe on ollut tähän mennessä ainakin aivan mahtava ja alan saamaan suutanikin enemmän auki. Aletaan tulla tosi hyvin juttuun mun hostsiskon kanssa ja mun hostäiti jo päivittelee kuinka tulee kestämään kun me liittoudutaan yhteen:D. Vielä tulee kuitenkin mietittyä liikaa ennen kuin sanon mitään minkä takia kun sanon jotain se kuulostaa hassulta ja epäluonnolliselta, mutta kai tämä tästä. ymmärtäminen on todella helppo sillä täällä puhutaan mun mielestä todella normaalia englantia eikä millään hirvittävän silmäänpistävällä aksentilla.

Nyt mun pitää kuitenkin käydä nukkumaan, sillä huomenna pitää nousta aikaisin ilmoittautumaan koululle. koulu alkaa jo keskiviikkona enkä ole todellakaan valmis siihen...:D

-Ella