NYC

Moikka kaikille!

Kirjoitin tämän tekstin siis jo pari päivää sitten ja tämä on lähinnä tarkoitettu itselleni muistoksi mitä New Yorkissa tapahtui. Pitkä postaus siis luvassa joten kannattaa suosiolla skipata jos ei jaksa lukea turhanpäiväistä höpöttelyä:D.

Tällä hetkellä istun Minneapolisin lentokentällä odottamassa lentoa Alaskaan, Anchorigeen. Lento lähtee puolentoista tunnin päästä ja kestää viisi tuntia. Se tarkoittaa, että minulla on kuusi ja puoli tuntia aikaa panikoida yksin. Edellisen lennon lensin yhdessä Minnesotan osavaltioon menevän Neean kanssa. Se oli todella hyvä sillä juttua riitti eikä täten aikaa jäänyt niin paljoa jännittämiseen.

Palataan kuitenkin takaisin parin viime päivän tapahtumiin. Viimeiset kolme päivää vietin aivan mahtavassa vaihtari seurassa New Yorkissa. Vaikka emme ollet sielä kuin pari päivää kerkesimme tehdä vaikka ja mitä. 

Maanantai

Maanantaina lensimme New Yorkiin. Koko päivä oli todella väsyttävä ja rankka aikaeron ja lentämisen takia. Hotellille saavuttuamme meillä oli nopea info, minkä jälkeen olimme vapaita menemään minne halusimme. Kello oli jo aika aljon eikä meillä ollut hirveästi aikaa. Lähdimme ison tyttöporukan kanssa etsimään syötävää ja jonkin aikaa kierreltyämme ilman tulosta palasimme hotellin läheiseen Subwayhin syömään. Pitää tässä vaiheessa sanoa, että jo tässä vaiheessa kyllä huomasi, kuinka paljon suurempaa kaikki on Amerikassa. Subwyssa kun normaalisti ateriaan kuuluu yksi keksi ja normaalikokoinen juoma, täällä ateria sisältää kaksi keksiä sekä suuri juoma. Ruuan jälkeen menimme aika nopeasti nukkumaan.

Tiistai

Tiistai alkoi kivasti kun heräsin aikaeron takia kello neljä pirteänä kuin peipponen. Nukuttu oli siinä oli vajaat viisi tuntia.Jouduin sitten siinä odotella pari tuntia sillä aamupala alkoi vasta 6.30. Onneksi en ollut ainut jota aikaero vaivasi. Olimme Maijan kanssa virkeinä ja nälkäisinä paikalla heti 6.30 minkä jälkeen alkoi paikalle valua enemmänkin meidän porukkaa.

 Aamupalan jälkeen totesimme Maijan kanssa, että kello 9 alkavaan koulutukseen oli vielä aivan liian kauan aikaa jäljellä joten päätimme sitten fiksuina tyttöinä lähteä sateisen kelin takia ostamaan meille sateenvarjot läheiseen drugstoreen. Kastuimme kuitenkin jo matkalla kaupaan aivan läpimäriksi ja sateenvarjot saatuamme lähdimme vielä likomärkinä kävelemän vähän kaupungille. Koulutuksen jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja koska olimme syöneet jo niin aikaisin lähdimme taas etsimään ruokaa. 

Ruokaa saatuamme alkoi opastettu bussikierros ympäri Manhattania. Kävimme muunmuassa 9/11 muistomerkillä, Central Parkissa sekä paikalla mistä näki vapaudenpatsaalle. Koko kolmen päivän ajan kanssamme pysynyt opas kertoi meille kiinnostavia faktoja New Yorkista.

Otimme myös kuulemma joka vuotiset kuvat Atlantin rannalla Rotary takit päällä poseeraen.

Kierroksen jälkeen meidät jätettiin Times Squarille.Lähdimme Anninan, Oonan ja Mian kanssa ihmettelemään maisemia sekä syömään. Illan päätteeksi suuntasimme Lion King- Broadwayshowun. Olin jo edellisellä kerralla New Yorkissa ollessani nähnyt kyseisen musikaalin, mutta silti sitä vielä jaksoi ihmetellä miten upeasti koko musikaali oli tehnyt. Aikaisen herätyksen takia olin kuitenkin todella väsynyt joten hieman taisin nukahdella esityksen aikana. 

Keskiviikko

Keskiviikkona meillä oli kahteen asti vapaa-aikaa. Saimme kaikki liput Empire State Buildingiin, joten ainakin suurin osa taisi suunnata sinne. Empire State Buildingin jälkeen lähdimme Anninan ja Mian kanssa shoppailemaan ja siinä menikin sitten aika tiukalle, että kerkesimme kahdeksi takaisin hotellille.

 Koulutuksen jälkeen kävimme Maijan ja Veeran kanssa hieman tappamassa aikaa parissa kaupassa, minkä jälkeen laittauduimme valmiiksi limusiiniajelua ja illalista varten. Illallisemme oli korkealla the View ravintolassa mistä näki upeasti kaupunkia. Hotellillle tullessamme emme tyttöjen kanssa olleet vielä valmiita nukkumaan joten juttelimme puoleen yöhön asti minkä jälkeen oli pakko mennä huoneeseen pakkaamaan sekä suihkun kautta nukkumaan. 

 Torstai

Bussi lähti hotellilta puoli kuusi kohti JFK:tä. Minulla ja Neealla lähti lento vasta kello 11.25 joten joudumme yli tunnin odottamaan nälkäisinä ennen kuin pääsimme edes checkaamaan itsemme sisään. Onneksi meidän opas oli meitä auttamassa sillä hänen avullaan saimme vierekkäiset paikat koneeseen. Siintä se sitten lähti käyntiin vaihtovuoteni Alaskassa!

Going great

Moikka!

Mun oli tarkotus jo heti New Yorkin jälkeen tulla tänne kertomaan nykin tapahtumista, mutta kuten näkyy en ole vielä jaksanut. Täällä toisella puolella maailmaa sujuu kuitenkin tosi hyvin ja halusin nyt tulla ensin kertomaan ekoista päivistäni täällä.

 Ensimmäiset näkymät mun uudesta kotipaikasta. Tossa kohtaa tuli mietittyä minne ihmeen paikkaan sitä oikein on tulossa.

Torstaina mun lento laskeutui Anchoragen kansainväliselle lentökentälle kello kuusi p.m. Tässä vaiheessa oli ihan tajuttoman väsynyt. Mun takana oleva poika potki mun tuolia koko lennon ajan, sekä myös mun vieressä istui pieniä lapsia. Lentokoneesta ulos päästyäni, todellisuus tai väsymys iski minuun todenteolla. Olin koko lennon ollut väsymyksestä huolimatta todella hyvällä tuulella. Nyt minun kuitenkin piti niellä itkua ensi kerran perheeni ja klubini vastuuhenkilön tavatessani. Ilta meni ihan todella tuskaisesti. Olin aivan shokissa itku kurkussa. En saanut melkein koko iltana sanaa suustani ja vastaukseni kysymyksiin oli aina joko "yeah" tai "okey".

Rehellisesti sanottuna perjantai aamu ei alkanut sen paremmin. Fiilikset olivat vieläkin ihan samat. Olimme hostsiskoni Ripleighin kanssa kaksin kotona ja olin aivan pihalla kaikesta. Aamupalan jälkeen aloimme Ripin kanssa vain jutella niitä näitä ja olini helpottui huomattavasti. Puolen päivän jälkeen lähdimme Ripleighin ja hänen kaverinsa kanssa "hiking" (en tiedä mikä sen suomennos on XD) korkealle vuorille. Se oli mun eka kerta kun olin hiking ja täytyy sanoa, että se oli rankkaa. Oli kyllä sen arvoista kävellä sinne ylös. Maisemat olivat U-P-E-A-T. 

Jo takasin jyrkkää polkua pitkin tullessamme tiesin, että huonossa kunnossa olevat lihakseni tulevat olemaan niin kipeät seuraavana päivänä, ja niinhän siinä kävi. Itseasiassa ne ovat vieläkin kipeät XD. Vuorelta tultuamme lähdin seuraamaan hostsiskoni tennisharjoituksia. Minunkin on tarkoitus aloittaa joku urheilulaji, mutten osaa päätttää flag footballin ja tenniksen väliltä.

Lauantaina kävimme hostäidin ja -siskon kanssa shoppailemassa. Tänään taas lähdimme koko perheen voimin hiking (paitsi hostveljeni, hän on vain kotona käymässä ennen kuin koulu alkaa muttei häntä kyllä kovin ole näkynyt:D) Täällä nämä maisemat ovat vain jotain niin uskomatonta!

Lyhyesti sanottuna ekan päivän jälkeen täällä on mennyt tosi hyvin! Tää perhe on ollut tähän mennessä ainakin aivan mahtava ja alan saamaan suutanikin enemmän auki. Aletaan tulla tosi hyvin juttuun mun hostsiskon kanssa ja mun hostäiti jo päivittelee kuinka tulee kestämään kun me liittoudutaan yhteen:D. Vielä tulee kuitenkin mietittyä liikaa ennen kuin sanon mitään minkä takia kun sanon jotain se kuulostaa hassulta ja epäluonnolliselta, mutta kai tämä tästä. ymmärtäminen on todella helppo sillä täällä puhutaan mun mielestä todella normaalia englantia eikä millään hirvittävän silmäänpistävällä aksentilla.

Nyt mun pitää kuitenkin käydä nukkumaan, sillä huomenna pitää nousta aikaisin ilmoittautumaan koululle. koulu alkaa jo keskiviikkona enkä ole todellakaan valmis siihen...:D

-Ella

Huominen on huomenna

Oon yrittänyt aloittaa tätä postausta jo kolme päivää. Samalla päivien määrä mistä puhun vähenee silmissä. Lähtö koittaa nimittäin jo huomenna. Ihan hullua!

Eilen kävimme hakemassa meille neljäksi kuukaudeksi kotiin tulevan vaihtarin Karkusta, minkä jälkeen suuntasimme tätini häihin Tampereelle ( terkkuja Tampereelle ja kiitos upeista häistä sekä onnea vielä kerran!). Vaihtarin tulon myötä, tuntui kun itse ei olisi lähdössä mihinkään. On myös harmi, että meillä on vain näin vähän aikaa tutustua toisiimme.

Lähiaikoina olen saanut vastata kysymykseen "jännittääkö?" useamman kerran kuin laki sallii. Vastaus kysymykseen on ollut aina "no ei vielä kun ei edes tunnu että olisin lähdössä". Nyt parin päivän sisällä on muuttunut ääni kellossa kun lähtö on vain tullut lähemmäs ja lähemmäs. 

No mitkäs ne fiilikset nyt sitten on? Todella epäuskoiset. Ei vain millään tunnu siltä että olen lähdössä huomenna maailmalle ja palaan koti-Suomeen seuraavan kerran vuoden päästä. Hieman on myös alkanut jännittämään. En vain ymmärrä vieläkään, että olen lähdössä. Maanantaina kuitenkin starttaa lentokone nokka kohti New Yorkia. Kuten jo olen tainnut sanoa NYC:ssä vietämme kolme päivää muiden suomalaisten vaihtareiden, jotka ovat menossa Pohjois-Amerikkaan kanssa. Torstaina lennän Anchorageen missä pitäisi lentokentällä olla vastassa ensimmäinen perheeni sekä jotain klubini porukkaa.

Ensin huomenna(!!!) kuitenkin Nykiin viettämään hauskaa ja aloittamaan vaihtovuoteni Jenkeissä! Seuraavan kerran kirjoittelen varmaankin sitten jo Alaskasta toivottavasti monien kuvien kera!

-Ella