Eilen kävimme hakemassa meille neljäksi kuukaudeksi kotiin tulevan vaihtarin Karkusta, minkä jälkeen suuntasimme tätini häihin Tampereelle ( terkkuja Tampereelle ja kiitos upeista häistä sekä onnea vielä kerran!). Vaihtarin tulon myötä, tuntui kun itse ei olisi lähdössä mihinkään. On myös harmi, että meillä on vain näin vähän aikaa tutustua toisiimme.
Lähiaikoina olen saanut vastata kysymykseen "jännittääkö?" useamman kerran kuin laki sallii. Vastaus kysymykseen on ollut aina "no ei vielä kun ei edes tunnu että olisin lähdössä". Nyt parin päivän sisällä on muuttunut ääni kellossa kun lähtö on vain tullut lähemmäs ja lähemmäs.
No mitkäs ne fiilikset nyt sitten on? Todella epäuskoiset. Ei vain millään tunnu siltä että olen lähdössä huomenna maailmalle ja palaan koti-Suomeen seuraavan kerran vuoden päästä. Hieman on myös alkanut jännittämään. En vain ymmärrä vieläkään, että olen lähdössä. Maanantaina kuitenkin starttaa lentokone nokka kohti New Yorkia. Kuten jo olen tainnut sanoa NYC:ssä vietämme kolme päivää muiden suomalaisten vaihtareiden, jotka ovat menossa Pohjois-Amerikkaan kanssa. Torstaina lennän Anchorageen missä pitäisi lentokentällä olla vastassa ensimmäinen perheeni sekä jotain klubini porukkaa.
Ensin huomenna(!!!) kuitenkin Nykiin viettämään hauskaa ja aloittamaan vaihtovuoteni Jenkeissä! Seuraavan kerran kirjoittelen varmaankin sitten jo Alaskasta toivottavasti monien kuvien kera!
-Ella
Hyvää matkaa ja onnea vaihtovuoteen!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon!
Poista